Pennut tulevat torstaina viis viikkoa ja voivat hyvin. Ellakin voi edelleenkin hyvin. Hienosti se on riiviöt pitänyt kurissa. Nyt se on jo sen verran pennuista irrottautunut ettei se kilaha jos niitä joku muukin koirista kattelee, verkon läpi toki, kattoa saa koskea ei. Ja ovatpa kaikki päässeet pentuja moikkaamaan ilman verkkoakin mutta Ella ulkoilee silloin 😉
Ei tästä rumbasta ois selvitty ilman Ellaa! En ois varmasti yksin jaksanut niitä kahta ensimmäistä viikkoa. Edelleenkin mä koen päässeeni aika vähällä, mä oon vaan syöttäny pennut, Ella on tehny kaiken muun ja hyvin onki tehnyt. Ja samaan malliin jatkaa edelleenki, ainuttakaan paskaa en oo vieläkään ehtinyt siivoamaan 🙂
Tämä tilanne on saanut ajattelemaan asioita ja varsinkin sitä kulunutta sanontaa ”asioilla on tapana järjestyä” Niin niillä on. Vaikka kaikki kaatuu hetkessä niskaan ja tuntuu ettei sieltä paskan pohjalta enää ylös pääse, niin ne vaan asiat järjestyy tavallaan itestään siinä sivussa. Toki niijen järjestymiseen tarvitaan paljon hyväsydämisiä ihmisiä.
Ainoa asia mistä mä itteäni tässä showssa kiitän on se etten lähtenyt pentuja viemään toiselle puolelle suomea. Vaikka se ei luultavasti ois huono vaihtoehto sinänsä ollutkaan, niin jo ajatuksena se etten ois nähnyt pentujen kasvavan ja kehittyvän tuntuu kamalalta. Otin riskin ja onneksi kaikki meni paremmin ku hyvin.
Perjantaina tai maanantaina mennään hakemaan sirut ja samalla otetaan dna-näytteet joista sitten selviää kuka on kenenki isä 🙂
Peremmälle sanoi piru kerjäläiselle 