Laina

Tämä pieni tumma ja tulinen. Se on se ainokainen joka selvis keisarinleikkauksesta elossa vaikkakin pitkään vaikutti kuolleelta. Se sylissä mä istuin lekureitten ”taukotuvalla” jonne mut käskettiin leikkauksen ajaksi nukkumaan. Tuota sisaruksiaan puolta pienempää mä siellä hieroin ja elvytin ja niin se heräs elämään. Ja elossa on ollut ihan täysillä siitä lähtien.
Ihan alkumetreillä kävi selväksi että sen etujalat on oudot, niissä on jotain ihmeellistä. Elämänsä ensimmäiset päivät se oli täysin takavetonen. Kun muut pennut ryömi tämä työnsi takajaloillaan itteään eteenpäin, etujalat oli tiukasti rintaa vasten.Perjantaina se ongittiin maailmaan ja maanantaina mä soitin lekurille että ei, tää pitää lopettaa. lääkäri oli kuitenki sitä mieltä että katellaan, koska pentu syö, paino nousee ja on kaikin puolen muuten ok. Toisaalta helpotus mulle, katellaan.

Ollaan kateltu reilu viis viikkoa. Eläjäksi siitä tällä hetkellä kovasti on. Vaikka se on pieni niin ei häviä millään tavalla sisaruksilleen. Syö, juo, paskoo ja hulumuaa ihan niinku koiran pennut. Ei niinku mitään vikaa. Mutta ja mutta. Ei sen jalat ihan normaalit oo. Ei vaikka miten kattos. Ollaan kyselty ja konsultoitu ties mitä ja ketä. Kukaan ei oo meitä viisaampi, aika näyttää. Pennun ”tunnusmerkit” ei täytä sen enempää kasvuhormoonin puuttesta johtuvaa kääpiökasvuisuuta kuin kondrodystrofiaa. Me ei tiietä muuta kuin se, että se on ihan käypä peli mutta pienempi kuin muut ja etujalat on vähän oudot, toki ne on kovasti oienneet siitä mistä lähettiin.

Alusta saakka Jenna on Lainan itelleen halunnut. Ja ihan yhtä kauan mä oon asiaa miettinyt.. Mitä jos Lainasta ei ookkaan eläjäksi, jos sen luusto on sökö ja se joudutaan lopettamaan heti tai kohta. Mun mielestä se ois niin väärin Jennaa kohtaan, justhan se Nannin menetti ja ihan vaan siksi koska mä sen halusin astuttaa. Surua surun perään, ei helvetissä.

Eilen sain Jennan pään kääntymään ja se haluaa ja ottaakin PikkuNannin jota on myös ihastellut alusta saakka ja joka on mun mielestä ihan oikea valinta, se kakara on ihan ku Nanni sekä ulkonäöltään että luonteeltaan ❤
Seuraava ongelma olikin se että kun mä oon alusta saakka päättänyt että PikkuTee jää mulle ja kun ei Lainaa voi kenellekkään antaa. No tätä on taas mietitty ja vatvottu.. Ja keretty tulla monenlaisiin tuloksiin.
Lopputulos on kuitenki se, että PikkuTee ja Laina jää tänne, PikkuNanni menee Jennalla.

Ja juu. Tiiän mitä suurinosa ihmisistä on mieltä. Olkaa vaan 🙂
Laina jos elää pitkään, niin ei sen kans varmaankaan isommin harrastella. PikkuTee taas on pentu jonka mä valittin heti ja jos kaikki menee hyvin sen kans joskus jtn tehdäänki. Joona on iänkaiken halunnu oman susikoiran, Laina olkoot sille semmonen. Lisäksi meijän laumassa on oikeesti tällä hetkellä enemmän yli kymppivee elukoita ku alle. Päivä kerrallaan..

Ja se millä tämäkin konkurssi rahotetaan ku ainuttakaan pentua ei myydä.. Nii, en tiiä. Onneksi ne jotku tienaa tälläkin hommalla, kuulemma.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s